sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Kuutamomelontaa Liesjärvellä

Raskas työviikko houkutti painumaan petiin suoraa päätä perjantai-iltana, mutta onneksi intoa riitti vireyttä enemmän, joten Jounin kutsusta oli vaikea kieltäytyä väsyneenäkään. Näin jälkeenpäin olen erittäin tyytyväinen, että lähdin viettämään iltaa Liesjärvelle, sillä kokemus oli antoisa ja rentouttava. Lähdimme matkaan Kopinlahdesta, jossa kävimme ensin läpi turvallisuuteen liittyvät asiat melontaretkellä sekä reittimme. Vielä oli valoisaa, mutta jätimme rannalle kynttilälyhdyn palamaan paluutamme varten. Säätiedotus lupaili sadekuuroja illaksi, mutta irtautuessamme rannasta oli aivan tyyntä ja lähes selkeää. Suuntasimme Kyynäräjärvelle, jonne päästäksemme meidän oli noustava kanootista ja vedettävä kulkupelimme sillan ali, koska vesi oli niin matalalla, että kanootti otti kiinni pohjaan. Sitten taas kyytiin ja matka jatkui. Minä toimin "moottorina" eli sain meloa rauhassa ja katsella maisemia Jounin huolehtiessa ohjauksesta. Kiersimme Kyynärän ja palasimme taas Liesjärvelle Kyynärän kannaksen kautta. Liesjärvellä kiersimme saaria ja sain matkan varrella kuulla yhtä ja toista mielenkiintoista saarista, kalastusasioista ja kalasääksestä. Kävimmepä vilkaisemassa myös kalasääsken pesää, jossa ei tosin ollut enää asukkaita. Aurinko aloitti laskunsa ja maalasi taivaan punaiseksi. Rantauduimme Savilahteen ja pidimme tauon nuotiopaikalla, jossa olikin jo tulet valmiina ja pari retkeilijää iltanuotiolla. Nautimme makkaraa ja kahvia mukavan jutustelun lomassa illan tummuessa yöksi. Paluumatkalle lähdimme pimeässä ja jännitimme saammeko nauttia kuutamosta –ja kyllä saimme! Kuu loi meille kalpeaa valoaan pilviverhon läpi ja valaisi matkaamme hetken. Paluumatkan kohokohta oli yksinäisen joutsenen kohtaaminen, jonka taisimme herättää kaislikosta lähellä Kopinlahtea. Pääsimme melko lähelle joutsenta hiljaa kanootillamme lipuen ja tyytyväisenä seurailin sen kauneutta syysyössä. Tosin joutsen ei innostunut meistä ja osoitti sen äänekkäästi paeten. Kopinlahdessa palava lyhty näkyi yllättävän kauas kirkkaana. Suuntasimme valoa kohti melontaretkemme loppua. Suuri kiitos Jounille mahtavasta retkestä ja hyvästä seurasta! Tekisin mielelläni vastaavan retken uudelleen ja mielestäni tämä sopisi hyvin myös suuremmille ryhmille. Kerääpä kokoon kaveri- tai työporukka ja lähtekää "melakoimaan" yöhön! Tutut paikat näyttäytyvät muuten erilaisina vesiltä katsottuna ja hämärtyvä ilta ja lopulta pilkkopimeä yö luovat oman tunnelmansa retkeen.
Kuun loiste ja yön hiljaisuus

lauantai 14. syyskuuta 2013

Tukin perinnesahauksessa Korteniemessä

Kuva: Anne M
Lankkusahalla ns. Kinnaskoskelaisella sahasimme sahan omistajan Villen ja
monen muun kanssa pelkkahirren.

Kuvassa sahataan ensimmäistä pintaa pois hirren kyljestä ja iltapäivällä neljän aikaan oli toinenkin pinta poissa. Vähän justeeri tuppasi vaeltamaan ritsilangalla vedetystä viivasta. Alhaalla ei viivaa koko ajan nähnytkään silmiin lentävän purun keskeltä.

Korteniemessä oli tänään rakennusperintöpäivänä myös käsikäyttöinen pärehöylä ja pärekatoksen tekoa. Himmelinkin saattoin tehdä ja soppaa tai puuroa syödä.

Mielenkiintoinen päivä rengin töissä!

Erärenki

perjantai 13. syyskuuta 2013

Forssan keskustassa Loimijoella

Ei uskoisi olevan kaupungin keskustassa
Koskisilta Forssan keskustassa
Kaunis päivä urbaanimelonnalle. Loimijoki Pyhäjärven tasolla ei virtauksellaan pelota ja mahdollistaa vastavirtaankin melomisen. Forssassa on kaunista kun oikeita paikkoja katselee. Nyt matkassa oli kuvan ottanut Ari sekä kuvassa olevat Perttu ja Tomi, mutta melontaa sopisi tarjota jokaiselle forssalaiselle ja Forssassa käyvälle.

Testireissu onnistui siksi hyvin ja paikat näkemisen arvoisia, että laitan tarjolle yleisömelonnan alkaen sunnuntaista 29. 9. -13. Tarkemmat tiedot tulevissa melonnoissa sivulla www.erarenki.fi.

Pyhäjärvelle on aika pitkä matka - varsinkin edes takaisin - että varattu parin tunnin aika ei siihen riittänyt. Ehkäpä mielekkäämpi ratkaisu olisi lähteä melomaan Pyhäjärveltä ja rantautua Forssan keskustassa. Tietysti se hieman vaatii autojen roudausta, mutta sehän on järjestelykysymys.

Erärenki

Forssan lehti 10.9.-13

Kiitos Saaralle raportista ja tunnelmista; kiitoksistakin!

Forssan lehti kirjoitti Saaran kertomasta ypäjäläisten melonnasta päivää myöhemmin. Artikkeli on ainakin katseltavissa Erärengin FBsivulla.

Erärenki

tiistai 10. syyskuuta 2013

Melontaa Loimijoella

Meillä Ypäjän eteläisillä maa- ja kotitalousnaisilla on ollut tänä vuonna teemana tehdä asioita joita ei ole aikaisemmin tehty, liittyen liikkumiseen ja yhdessä tekemiseen.
Melonta tuli mieleeni heti, kun olin toisen loistavan naisporukan kanssa päässyt lajia kokeilemaan Tammelan maisemissa. Loimijoki on meille tuttu, vaan harvoin nähty vedenpintaa liikkuen ja kun retkeen yhdistyi uutuudeen viehätys tahi jännitys olimme valmiita starttaamaan matkaan.
Hienompaa paikkaa lähteä ei oikein voi kuvitellakaan, kuin vasta uusittu veneranta, josta pääsimme kapuamaan kanootteihin uuden rouhealta liuskalta, ilman kommelluksia, vaikka vähän niitä odotimmekin.
Matkaan lähti 6 kanoottia kokemuksia takana kaikilla kertaa yksi tai kaksi. Emme varsinaisesti olleet valinneet melontaparejamme, mutta nuorimmat ottivat tietysti kaverinsa ja nauru kantautui vedenpintaa pitkin kun oltiin ensin poikittain sitten väärinpäin ja sitten kaislikossa. Matkaa oli suunniteltu kolme kilometriä Loimaata kohti, eli vähän matkaa Golf-kentältä etiäpäin ja sitten takaisin, koska ilta alkoi hämärtää ja sadepilvetkin lähestyivät uhkaavasti. Tuuli saatteli meitä mukavasti edetessämme, toiset jo vähän vähemmin reunakasvustoa kosketellen. Rytmi alkoi löytymää ja melan asennot tai siis niiden virheet myös. Harjoittelimme lautan teon ja onnistuimme väistämään vastaan tulleen moottoriveneen ja toisella kertaa lautalla, osa jo vaihtoi paikkoja. Sitten siis takaisin. Aika optimistisesti Jouni muistutti, että vastatuuli pitää ennakoida! Huh hei mehän jouduimme oikeasti melomaan kun tulimme "vastavirtaan" vastatuulessa. Toisilla oli hetki aikaa ihastella, mikä se olikaan rantapalpakko -kasvia ja naurava nuoriso huhki hikipäässä tulemaan edelleen hieman siksak omaisesti. Tunsimme vain muutaman vesipisaran, jalat pysyivät kuivina ja kanootit kasassa, kun kapusimme onnistuneen retkemme jälkeen takaisin venerantaan. Kaikki olivat sitä mieltä, että uudelleen ja traileri on hieno keksintö. Kanootit tuotiin meitä varten sinne, mihin toivoimme kiitos Jounille!
Saara

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Sinin ja Katjan menoa

Kiitos Sinille ja Katjalle!

Kuvasta todentuu heitä kohdannut myrskyinen ilma ja korkeat aallot.

He myös avasivat tämän blogin ja jäävät näin tälläkin teolla maailmanhistoriaan!

Erärenki

Intiaanikesää Liesjärvellä

Ajatus melontaretkestä Liesjärvelle syntyi jo aikaisemmin kesällä eräopaskurssilla ollessani. Pitäisi taas kaverin kanssa lähteä syksyllä jokavuotiselle, sanoisinpa jo perinteeksi muodostuneelle, luontoretkelle.
     Vaihtelua perinteiseen jalkapatikkareissuun toisi intiaanikanootti. Ei tarvitsisi kantaa painavaa taakkaa selässä ja pääsisi uusiin paikkoihin jo tutuksi tulleessa Liesjärven kansallispuistossa. Ei vain ollut kanoottia...
Hätään ryntäsi tietysti Jouni, eli omalle Erärenkimme, joka tarjosi oivan punaisen Nahani-kanoottinsa meidän käyttöömme. Jounin kanssa tunsimme toisemme eräopaskurssilta.
     Lähdin syyskuisena perjantaiaamuna ajamaan Vantaalta ensin Riihimäeltä, mistä nappasin reippaan matkatoverini kyytiin ja sieltä ruokakaupan sekä nimeltämainitsemattoman hampurailaisravintolan kautta porhalsimme Liesjärvelle, Erärengen luokse.
     Kahvipöydässä vaihdoimme Jounin kanssa kuulumiset ja hoidimme retken valmistelut. Kelluntaliivit, melat, kuormahihnat, säilytystä arvotavaroille ja kartan saimme mukaamme ennen kuin suuntasimme lopulta rantaan, missä punainen kanoottimme odotti.
     Vesille lähdössä pääsimme hieman poseeraamaan Jounin kameralle ja sitten ei muuta kuin melomaan! Suuntasimme Korteniemen perinnetilalle, joka oli meille jo ennestään tuttu.
    Sää oli mitä parhain! Ei olisi uskonut, että elimme jo syyskuuta. Täysin pilvetön taivas, joutsenia poikasineen, tyyni järvi ja sulavasti veden pinnalla liitävä kanootti.
      Korteniemi on/oli taas ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.  Olimme päivän ainoat kävijät ja vaihdoimme paikalla olleen oppaan kanssa muutaman sanasen. Lampaat laidunsivat rauhassa, kanat nokkivat jyviä ja maisemat olivat ihanan idylliset.
Ruokailimme vielä Korteniemen rannalla olevalla nuotiopaikalla, lepäsimme hetken ja palasimme takaisin Savilahteen, minne pystytimme leirin. Ilta sujui joutuisasti lettuja paistaen.
      Seuraavana aamuna selvisi, että en ollutkaan yöllä nähnyt unta, vaan oikeasti joku pieni ja touhukas metsänolento oli rapsutellut telttaamme ja yrittänyt päästä sisään. Samaan aikaan Savilahdessa kanssamme yöpynyt yksinäinen retkeilijä vain totesi aamulla jonkun olennon olleen hänenkin telttansa kimpussa.
      Aamulla, runsaan mansikkakeittoaamiaisen jälkeen (eli koska olimme unohtaneet ostaa puuroa kaupasta), pakkasimme punaisen kanoottimme ja meloimme Kyynäränharjun sillalle. Alitimme sillan ja pääsimme Kyynäräjärven puolelle. Hetken otimme aurinkoa kanootissa maaten ja sitten totesimme, paikan nähdyksi, alitimme toistamiseen sillan ja palasimme Kopinlahteen.
     Reissu sujui kaikinpuolin hyvin. Kaverini ensimelojana piti tällaisesta tavasta retkeillä ja itselleni jäi kova halu päästä taas melomaan enemmän ja pidempiä matkoja. Jopa koskien kuohut houkuttelisivat.
Mutta ehkä ensi vuonna, ellei...

Lämmin kiitos Jounille meiltä molemmilta!

Sini&Katja

lauantai 7. syyskuuta 2013

Mikäs blogi tämä on?

Erärengin blogi kertoo kokemuksia ja uutisia Erärengin palveluista. Erärenki puolestaan on luonto- ja ohjelmapalveluja tarjoava ja rengin hommia tekevä tammelalainen toiminimi. Blogit ova Erärenki Jouni Palénin tai Erärengin asiakkaiden kirjoittamia. Jos haluat kirjoittajaksi, esittele itsesi ja  pyydä oikeus erarenki@gmail.com.